keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Maailman paskin virkkaaja

Huom! Postauksen kuvissa olevat virkkaustyöt ovat taitavan äitini tekemiä, eivät minun!

No hei! Nyt kun virkkauskausi on alkanut ja se tuli puheeksi viime postauksessa, niin ajattelin tunnustaa tänään oman salaisen heikkouteni. Se on nimittäin virkkaaminen. Olen siinä rehellisesti sanottuna maailman surkein tekijä. Kun tutkin kaksi vuotta sitten somessa käsityöjuttuja, kuulin Novitan Instalivessä, että sen kesän the juttu oli virkkaaminen ja isoäidinneliöt. Niin innostuin ajatuksesta ja mietin, että hmm, miksei? Oikeastaan voisin virkata jotain.


Se ei ollut hyvä ajatus, sillä minun ja virkkuukoukkuni koordinaatiot eivät kerta kaikkiaan kohtaa. Jos yritän virkata pyöreän ympyrän, siitä ei tule koskaan sellainen. Minulla on siinä tasan kaksi mahdollisuutta. Joko ympyrästä tulee täysi lörppö, tai sitten virkkaan tiukan kupin. Eikä minua auta se, vaikka seuraisin nöyrästi virkkausohjeita. Me emme sovi yhteen. Olen suorastaan allerginen, ja saan niistä näppylöitä.


Innostun silti virkkaamisesta aina välillä, ja elän siinä toivossa, että olisin oppinut vuoden aikana jotain. Mutta ei. Muistan pian, miksen sitä tee. Yritin virkata viimeksi kaksi vuotta sitten. Rupesin virkkaamaan silloin pientä pyöreää liinaa leipälautasen päälle. Ajattelin tällaisten pienten liinojen sopivan kivasti kesäiseen kahvipöytään. Mittasin lautasen halkaisijan, ja ajattelin salaa helpottuneena, että 10 senttiä leveä liina riittää.

Mietin pihinä, että säästän siinä, eikä minun tarvitse virkata niin paljon. Jokainen säästetty sentti on aina kotiinpäin. Niin rupesin virkkaamaan. Alku meni hyvin, liina ei lerpattanut eikä lepatellut pahasti, eikä siitä ollut tulossa kireä kuppi. Sen halkaisija oli tosin siinä vaiheessa vasta kuusi senttiä. Eikä saa nauraa. Liina oli iso haaste.

Virkkasin liinaa ilman ohjetta, mutta se ei ollut vielä se törpöin juttu. Törpöintä oli, että päätin virkata sen villalanganjämistä. Sellaisista lyhyistä erivärisistä pätkistä. Kyllä vaan. Ajattelin viisaana, että ei kai sillä ole niin väliä, mistä sen tekee, eikä minulla ollut puuvillalankoja. Mitä tapahtui? Kun nyhersin liinaa ja se alkoi olla jo nuhruinen rätti, tajusin, että niitä pitäisi virkata vielä seitsemän lisää. Minulla kun on kahdeksan hengen astiasto.

No. Päätin yrittää, ja eihän siinä hyvin käynyt. Sain juuri ja juuri virkattua ensimmäisen liinan tuskastuneena valmiiksi, kun kyllästyin jo. Siihen se idea sitten jäi. Nyt olen ulkoistanut kaikki virkkaustyöt taitavalle äidilleni, joka ei usko, että osaa virkata todella upeita juttuja! Vai mitä mieltä olet näistä kuvissa näkyvistä virkkaustöistä?

Kikkajohanna

(Perustuu blogijuttuun ”Lautasliinoja langanjämistä”)




 

4 kommenttia:

  1. Mä oon nyt myös päättänyt että en aio enää virkata :D Varsinkaan niitä palajuttuja, ne jää nimittäin aina kesken ja nytkin meiltä löytyy erinäisiä paloja kun on pitänyt tulla jotain. Ja näitä ei ole edes aloitettu mitenkään lähivuosina, en yhtään tiedä mihin niitä laittais ja purkamaan en ala.
    Viola-palapeiton palat purin lopulta ja neuloin niistä sukkia. Virkkaus ei vaan ole myöskään mun juttuni ja nyt yritän vaan pysyä päätöksessäni vaikka näkis jotain kivaa virkattua.

    Joku fiksu joskus sanoi että virkkauksessa pitää kuulemma laskea joka kerroksen jälkeen pylväät/kiinteät silmukat/tms niin sitten se ei käpristy tai kiristä mutta kuulostaa liian työläältä jos joka kerroksen jälkeen pitää laskea ja noudattaa ohjetta tarkasti. :D

    VastaaPoista
  2. Täytyy sanoa, että kivan näköinen tuli tuosta sinun jämälankaversiostakin, vaikka työläs olikin🥰Äitisi on kyllä ylisuperhyvä virkkaamaan ja mielettömiä töitä syntyy! Minä en myöskään koskaan oikein ole sisäistänyt virkkausta enkä ole jaksanut joka kommervenkkiä opetella ja sitten kun oikaisen jossakin kohtaa sinnepäin, niin näkyyhän se heti sitten lopputyössä. Tai ehkä jo heti seuraavalla kerroksella näkyy, kun silmukat eivät stemmaakaan. Olen minä virkannut, mutta välttämättä kärsivällisyyteni ei ihan riitä siihen lajiin😇🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 On se vähän surkuhupaisa yritelmä :D Kyllä, nyt kun äitini myös uskoisi, että on tosi taitava virkkaaja, eikä olisi niin vaatimaton :) Virkkaaminen ei ole ihan helppoa. Juu, ne harvat kerrat jolloin olen itse yrittänyt virkata, niin olen huomannut myös, että virheet kertautuu seuraavilla kerroksilla heti jos niitä tekee :)

      Poista

Mummiuutisia

No heippa! 😊 Minulla on nyt hyviä ja huonoja uutisia, ja mietin kummat kerron ensin…öööhm…nyt unohdin ne huonot, joten kerron iloiset uutis...