Keittiöpsykologi iskee osa 1

Myös luovuus kaipaa lepoa

No heippa! Mä ajattelin jutella tänään luovien taukojen merkityksestä. Näitä juttuja ei ole otettu mistään oppikirjoista, vaan ne on mun henkilökohtaisia mietteitä. Ajatus aiheesta syntyi siitä, että mulla on alkanut itsellä nyt sellanen voimakas väsymyskausi. Mä en jaksa juurikaan innostua neulomisesta.

Mä en ole lopettanut kuitenkaan neulomista kokonaan, mutta tahti on kyllä hidastunut huomattavasti. Mulla on alkanut siis luova tauko ja mä koen tarvitsevani myös sellasen. Mitä mieltä sä olet luovista tauoista. Onko ne sun mielestä tarpeellisia? Minusta ne on vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin nuo tuotteliaatkin kaudet.

Ainakin mulla nämä kaksi eri kautta vaihtelee aika säännöllisesti. Ensin mulla on kausi, jolloin sukkaohjeita ja ideoita syntyy enemmän kuin ehtii ylös kirjoittaa. Sitten. Mä huomaan yht’äkkiä olevani vaan pohjattoman väsynyt ja mä laitan sukantekeleet sivuun. Mä en päätä sen kummemmin, koska mä taukoa pidän ja kuinka pitkä se on.

Ne vaan tulee ja menee. Mä uskon, että mun aivot tarvii lepoa toimiakseen paremmin. Se antaa mun mielelle aikaa ja tilaa käsitellä rauhassa mun mahdollisia ongelmia neulesuunnittelussa. Mä jätän siis asiat suomeksi sanottuna välillä hautumaan. Jos mulla on ongelmia jonkun sukkamallin suunnittelussa, niin mun pää ratkoo näitä ongelmia juuri taukojen aikana tuolla jossain taka-alalla.

Mä olen huomannut, että kun mä ajattelen ja teen välillä jotain ihan muuta, niin mulle käy hyvin usein niin, että mulle voi pulpahtaa mieleen ratkaisu johonkin ”ongelmaan” vaikka kesken tiskaamisen. Mä olen huomannut myös sen, että silloin kun mä en muista pitää taukoja, vaan yritän väkisin piirtää jotain sukkamallia valmiiksi, niin se työ menee ihan juntturaan eikä mikään tahdo onnistua.

Se vie koko ilon suunnittelusta ja se ei ole tämän harrastuksen tarkoitus. Siinä vaiheessa mä otankin lyhyen aikalisän. Silloin kun mulla on luova tauko, mä etsin jostain omasta kuvagalleriasta vanhoja sukkakuvia ja postailen sitten niitä Instaan. Ettei mun some-elämä hiljene aivan kokonaan. 

Nämä kuvat on hyvä esimerkki siitä. Tässäpä tulikin juteltua nyt pitkistä ja lyhyistä luovista tauoista vähän sekasin. Näistä olisi voinut kirjoitella tänne blogiin vielä enemmänkin.

Kuullaan taas!

Kikkajohanna

Viiden sukkaparin värisuora

 Neuletyöt 10-13/2023

No heissan!

Siitä onkin jo viikko aikaa, kun mä olen viimeksi kirjotellut tänne. Mä olen saanut nyt mun sukkaputken päätökseen tältä erää ja tällä Keväiset kotisukat mallilla valmistuikin viisi paria sukkia. Mä aion palata vielä tähän sukkamalliin takasin, koska näitä oli yksinkertasesti niin kiva ja nopea neuloa, mutta nyt mä teen välillä jotain muuta.

Nyt nämä sukat pitäis sitten päätellä ja viimeistellä. Siinä onkin hommaa muutamaksi päiväksi. Miten sulla on tapana viimeistellä villasukat? Höyrytätkö vai kasteletko sukat vai annatko mennä eteenpäin sellaisenaan? Näitä viimeistelytapoja on tänä päivänä jo niin montaa eri laatua, että kukaan ei oikein osaa enää sanoa, mikä on se kaikkein oikein tapa.

Niin ne ajat ja tavat muuttuu

Mulle on aikoinaan opetettu, kun mä olin nuori tyttö, että sukkia ei saa ikinä mennä silittämään, kuten siihen aikaan vanhemmilla rouvashenkilöillä oli usein tapana tehdä. Se oli kai ennen vanhaan aika yleinenkin tapa. Siinä villan kuidut rikkoontuu jotenkin tai jotain eikä sukat lämmitä.

Mä itse olin niin tarkka, että mä pingotin niihin aikoihin sukat aina nuppineuloilla patjaan kiinni, kostutin ne suihkepullolla ja annoin kuivua siinä kuivaksi ohuen kostutetun harson alla. No kyllä ne siinä tasottui, homma oli vaan aika työläs tehdä. Niiden nuppineulojen tökkiminen ja poistaminen oli tosi ärsyttävää.

Mun tapa

Nykyään mulla on tapana uittaa sukat haaleassa pyykkietikkavedessä. En tiedä sitten onko se parempi tapa, mutta kyllä mun sukista lähtee näissä uittohommissa aina vähän väriä ja sellasta vähän harmahtavaa vettä. Että ehkä niin on hyväkin tehdä. Mun mielestä sukista tulee tällä tavalla myös pinnaltaan tosi tasaiset.

Kun mä olen uittanut sukat, mä kuivaan sukkia vähän rullaamalla ne pyyhkeen väliin. Sitten mä avaan pyyhkeen varovasti ja laitan sukkablokit sukkien sisälle. Sen jälkeen vielä vimppa tasoittelu ja muotoilu ja sukat nätisti kuivumaan tasaiselle alustalle pyyhkeen päälle.

Siinä ne saa sitten kuivua rauhassa, tosin mä käyn muutaman kerran kääntämässä sukat toisinpäin, että ne kuivuu tasaisesti myös alapuolelta. Jokainen tekee tyylillään, tässä nyt mun tapa viimeistellä sukat ja hyvät tulee. No sen vielä lisäisin tähän, että mä päättelen tietty sukat aina ensin ennen tätä vimppaa silausta.

Tässä linkki tähän ilmaiseen sukkaohjeeseen:

KEVÄISET KOTISUKAT OHJE

Aurinkoa ja lunta tupaan,

Kikkajohanna

Lankakätyreitä onko heitä

 Neulejuttu ties monesko tänä vuonna

No heipsansaa!

Nyt tuo postauksen otsikko kuulostaa vähän pahalta, mutta onko sulla ollut koskaan tai onko sulla lankakätyreitä käytössä? 😁 Tarkotan tällä nyt henkilöitä, jotka käy kaupassa ostamassa sulle tai sun puolesta sulle joskus lankaa. Mä kysyn tätä nyt siksi, että mulle tuli mieleen yks tarina jostain 16 vuoden takaa, kun neulominen ei ollut vielä niin suosittu hittijuttu.

Olipa kerran mun synttäripäivä 16 vuotta sitten. Mulla oli siihen aikaan jo kova neuloosi ja mä ostelin tosi paljon lankoja. No. Koska lapsilla ei sattunut olemaan mulle oikein lahjaa, niin mä ihan huvikseni ja ohimennen kysyin mun (15 v) pojalta, että kävisitkö sä ostamassa äitille ylläripussin lankoja, jos mä annan sulle siihen rahan.

No. Mun yllätykseksi poika vastasikin siihen että okei, kyllä mä voin käydä 😮Niin mä kaivelin lompakosta hämilläni esiin muutaman kympin ja poika lähti matkaan. Mä odottelin sillä aikaa kotona sormet syyhyten. Olihan mulle tulossa uusia lankoja ja se olisi vielä täysi ylläri, että millasia! Voisiko synttäripäivä olla enää mukavampi? 💚

Niin kului tunti ja sitten toinen. Lopulta poika tuli takasin kotiin muovipussin kanssa. Hän antoi pussin mulle ja mä rupesin tutkimaan sitä innosta ja onnesta hihkuen. Mua suorastaan jännitti katsoa, millaisia ihanuuksia poika oli ostanut. No. Olihan ne aivan ihania! 

Sitten mua rupesi kiinnostamaan, miten lankareissu oli oikein mennyt ja kysyin sitä pojalta. Joo’o. Poika katsoi mua vähän kulmiensa alta ja totesi harvakseltaan: ”Mä en mene sinne lankakauppaan enää toista kertaa. Se oli täynnä vanhoja mummoja” 😁

Toinen raukka oli tehnyt just niin kuin äiti oli toivonut ja joutunut mummoväijytyksen kohteeksi. Kun mä kuvittelen tuon tilanteen siellä lankakaupassa, niin mua rupee hymyilyttämään vieläkin koko juttu. Mutta. Ajat on muuttuneet.

Tänä päivänä ei ole suurikaan ihmetyksen aihe, jos puoliso löytyy kaupan lankahyllyn luota valkkaamassa lankoja ja tuo ne yllärinä kotiin. Sehän on suorastaan ihanaa ja käy jo melkein kukkien korvikkeesta 💮 Neulominen ei ole enää pelkästään ns. naisten juttu, vaan miehetkin on ruvenneet kiinnostumaan neulomisesta ja langoista. Ihanaa.

Terkuin yks nolo mutsi

P.S. Mun poika ei ole saanut tästä ostosreissusta tiettävästi traumoja, hän voi oikein hyvin 😊