Myös luovuus kaipaa lepoa
No heippa! Mä ajattelin jutella tänään luovien taukojen
merkityksestä. Näitä juttuja ei ole otettu mistään oppikirjoista, vaan ne on
mun henkilökohtaisia mietteitä. Ajatus aiheesta syntyi siitä, että mulla on
alkanut itsellä nyt sellanen voimakas väsymyskausi. Mä en jaksa juurikaan
innostua neulomisesta.
Mä en ole lopettanut kuitenkaan neulomista kokonaan, mutta
tahti on kyllä hidastunut huomattavasti. Mulla on alkanut siis luova tauko ja
mä koen tarvitsevani myös sellasen. Mitä mieltä sä olet luovista tauoista. Onko
ne sun mielestä tarpeellisia? Minusta ne on vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin nuo
tuotteliaatkin kaudet.
Ainakin mulla nämä kaksi eri kautta vaihtelee aika säännöllisesti. Ensin mulla on kausi, jolloin sukkaohjeita ja ideoita syntyy enemmän kuin ehtii ylös kirjoittaa. Sitten. Mä huomaan yht’äkkiä olevani vaan pohjattoman väsynyt ja mä laitan sukantekeleet sivuun. Mä en päätä sen kummemmin, koska mä taukoa pidän ja kuinka pitkä se on.
Ne vaan tulee ja menee. Mä uskon, että mun aivot tarvii
lepoa toimiakseen paremmin. Se antaa mun mielelle aikaa ja tilaa käsitellä
rauhassa mun mahdollisia ongelmia neulesuunnittelussa. Mä jätän siis asiat
suomeksi sanottuna välillä hautumaan. Jos mulla on ongelmia jonkun sukkamallin
suunnittelussa, niin mun pää ratkoo näitä ongelmia juuri taukojen aikana
tuolla jossain taka-alalla.
Mä olen huomannut, että kun mä ajattelen ja teen välillä jotain ihan muuta, niin mulle käy hyvin usein niin, että mulle voi pulpahtaa mieleen ratkaisu johonkin ”ongelmaan” vaikka kesken tiskaamisen. Mä olen huomannut myös sen, että silloin kun mä en muista pitää taukoja, vaan yritän väkisin piirtää jotain sukkamallia valmiiksi, niin se työ menee ihan juntturaan eikä mikään tahdo onnistua.
Se vie koko ilon suunnittelusta ja se ei ole tämän harrastuksen tarkoitus. Siinä vaiheessa mä otankin lyhyen aikalisän. Silloin kun mulla on luova tauko, mä etsin jostain omasta kuvagalleriasta vanhoja sukkakuvia ja postailen sitten niitä Instaan. Ettei mun some-elämä hiljene aivan kokonaan.
Nämä kuvat on hyvä esimerkki siitä. Tässäpä tulikin juteltua nyt pitkistä ja lyhyistä luovista tauoista vähän sekasin. Näistä olisi voinut kirjoitella tänne blogiin vielä enemmänkin.
.png)
Siis voi kyllä, nimet, ja ratkaisut tulevat juurikin noin että pysähtyy ja sitten ne vain tulevat. Mikään ei tule kyllä väkisin ja luovat tauot on tarpeellisia. Kun ottaa etäisyyttä niin neuletyöt selkiintyvät. Mulla täytyy lisäksi olla jotain helppoa "aina oikein" työtä rinnalla jolloin mun ei tartte ajatella neuloessa mitään neulejuttuja ja jolloin voi nollata mm. neulesuunnittelua.
VastaaPoistaJa siis voi että, kun tänäänkin olen neulonut, purkanut, neulonut, purkanut ja nyt tuntuu että otan etäisyyttä ideaan koska ei se nyt oikein onnistu ollenkaan :D Syntyy ehkä joskus tai ei koskaan! Tsemppiä taukoon ja ota aikaa niin paljon kuin tarvitset!
Kyllä, aivot tarvitsevat lepoa ja taukoja eikä luovuus synny pakottamalla👍 Kun ajattelee, että ihmisen kolme suurinta kropan energiasyöppöä ovat ruoansulatus, immuunipuolustus ja aivojen toiminta, saa vähän perspektiiviä siihen, kuinka paljon energiaa aivojen toiminta ns.kognitiiviset toiminnot tarvitsevatkaan.
VastaaPoistaItse kun sairastan energiavajesairautta, on tämä tullut opittua ihan kantapään kautta. Sairauden alussa, kun romahdukset veivät kahdeksi viikoksi vuodepotilaaksi, pienikin ajattelu kuumensi pään ja huononsi vointia ja palautumista. Et siis saanut ajatella mitään ja se ei ole kauhean luontevaa ihmiselle😅Joten toistin vain jotakin mantraa mielessäni, etten ajattelisi.
Yleensä ajatellaan, että liikkuminen ja kaikenlainen touhuaminen vie sitä energiaa eikä osata ajatella, miten paljon aivot sitä vievät; ongelmanratkaisu sitäkin enemmän.
Minä pidän myös taukoja, ihan pakonkin edessä, ja silloin pitää olla niitä helppoja sileää neuletta olevia töitä käsillä. Toisaalta minä taasen kudon koko ajan, koska kutominen minulla rauhoittaa autonomista hermostoa.
Minulla menee samoin tuon ajattelun kanssa, että ideat voivat putkahtaa neljältä aamuyöstä, kun jätän aktiivisen ajattelun taka-alalle ja annan alitajunnan työskennellä. Se on aina yhtä ihana ahaa-elämys, kun ”ongelma” ratkeaa!🤗🤗 t. Irkku
Käsitöissä en ole huomannut että tarvitsisin luovia taukoja, ideoita syntyy enemmän kuin ehdin ikinä tekemään. Taulujen maalamisen kanssa onkin sitten toisin. Välillä olen pitänyt vuodenkin tauon kun ei vaan innosta, sitten taas ei raaskisi lopettaa maalamista ollenkaan vaan haluaisi jatkaa ja jatkaa. On se vaan hienoa että ihmisellä on mielikuvitusta luoda uutta eikä vaan seurata aina toisten ohjeita.
VastaaPoista