Oli kaunis syksyinen päivä vuonna nappi ja neppari, kun kävimme ystäväni kanssa
kädentaitomessuilla ja voi pojat, miten mukava reissu se oli! Aivan
mieletön! Ystävä reissua ehdotti, koska olin ollut hänen mielestään tarpeeksi
kauan eristyksissä kotona ja hän arvasi, että messut saisivat minut kömpimään pois
kolostani. Oikeassa oli.
Kävimme menomatkalla ensin pitsalla oikeassa italialaisessa ravintolassa.
Niin ainakin uskon nimen, italiankielisen menun ja suklaasilmäisen tarjoilijan
takia. Myönnän, että mies oli niin syötävän komea, että olin tukehtua pitsaan,
kun hän toi meille vettä ja kysyi matalalla seksikkäällä äänellä, haluammeko
vielä jotain muuta.
”Ei muuta kiitos”, vinkaisin yskimisen lomasta ja mietin
salaa, että annapa vielä puhelinnumero, sinä komea könsikäs, niin tämä täti vähän
soittelee. Sitten nolostuin ajatusta ja karahdin purppuran punaiseksi. Ystävääni
tilanne nauratti, sillä hän arvasi, että ihastuin mieheen.
Kun saavuimme messuille, ovet olivat jo auki. Valtavassa
messuhallissa oli vieri vieressä erilaisia käsityömyyjien pöytiä, ilonsekaista
hälinää ja toinen toistaan kekseliäämpiä tuotteita. Kävimme myyntipöytiä
hiljalleen läpi ajan kanssa.
Jokainen ihana uutuus piti tutkia tarkkaan, ettei mitään
mehukasta jäänyt vain näkemättä. Pari tuntia hurahti silmänräpäyksessä ja jalkani
näyttivät kierroksen jälkeen pesäpalloräpylöiltä, mutta se oli sen arvoista.
Tarttui messuilta jotain ostoskoriinkin. Tietenkin. Ostin
itselleni puiset koristeelliset sukkablokit, muutaman kerän vaaleanpunaista
kimaltelevaa sukkalankaa ja tuftausneulan. Tuftausneula oli uusi
mielenkiintoinen tuttavuus. Se on ontto neula, jonka sisällä kulkee lanka ja
sillä voi tehdä kankaaseen ryijymäistä pintaa.
Innostuin tapani mukaan ajatuksesta niin, että etsin kotona
kaapista esiin lähimmän tuftauskangasta muistuttavan rätinrepaleen ja kokeilin
tuftausta hätäpäissäni siihen. Mikä idea. Ei ollut ryijyn teko niin helppoa,
kuin YouTube-videoissa luvattiin. Ehei. Oma toivoton ryijymestarin urani ei
lähtenyt käyntiin samalla tavalla.
Kun onnistuin tekemään puolen tunnin tuhertamisen jälkeen
kankaaseen muutaman hassun piston, purkautuivat nuo pahuksen penteleet pois
yhdellä kevyellä nykäisyllä. Ihan noin vaan ja vika ei ollut tietenkään
minussa, vaan neulassa ja kankaassa.
No okei. Minussa se vika oli. En malttanut odottaa, että
saan ostettua tuftaamiseen tarkoitettua kangasta, vaan rupesin säveltämään omiani.
Nyt laitan uuden lelun kaappiin. Luovuttaa en aio, koska ostin neulan ja se
maksoi paljon.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti