Yritän matkustaa ajassa taaksepäin tammikuulle asti ja sen hetkisiin tunnelmiin. No
eihän se onnistu, koska en omaa eideettistä muistia. Tuon sanan opin sitten Rillit
huurussa -ohjelmasta, en ole niin fiksu tietäisin sen muuten 😄
Eideettinen muisti tarkoittaa suurin piirtein sitä, että jollain ihmisellä on kyky nähdä mielessä esim.
menneitä tapahtumia ja säilyttää ne tarkkoina poikkeuksellisen pitkään.
Googgeloin sanan äsken, minä ketkula 😄
Vakavasti puhuen, nämä sukat saivat alkunsa keskustelun seurauksena, kuten useimmat sukkaideani saavat. Pyydän ystäviäni aina välillä heittämään ilmoille sukkaideoita, ja nyt ystäväni esitti jutustelun lomassa ajatuksen possusukista. Koska olen helposti innostuvaa sorttia ja minusta on ihana haastaa itseäni, nappasin ajatuksen ilmasta kiinni ja näin heti mielessäni, millaiset sukista tulee💡💡💡
Joskus niin vaan tapahtuu, että mieleeni nousee kuva valmiista sukista, kun taas yhtä usein minulla ei ole siinä vaiheessa vielä harmainta haisuakaan siitä, millaiset töppöset voisivat olla.
No. Tähän vaivaan auttaa yleensä pari asiaa. Jos en keksi heti mallia, käyn googgeloimassa aiheeseen sopivia kuvia (en mene Pinterestiin), tai sitten vaan istun Excelssonin ääreen ja alan hahmotella kuvioita kaavioihin sen kummemmin analysoimatta niitä.
Joskus kaaviot syntyvät puolessa tunnissa, kun joskus niiden piirtämiseen menee monta iltaa, rutkasti kahvia ja paljon kirosanoja. Nämä Puttesukat syntyivät nopsaan, koska minulla oli mielessä niistä valmiina jo jonkinlainen kuva. Tämä kuulostaa kummalliselta, mutta olen kuullut monen musiikintekijän kertovan haastatteluissaan, että joku heidän hittikappaleensa on syntynyt hetkessä.
Se täytyy sanoa, että EN pidä itseäni minkäänlaisena neulemaailman ihmelapsena ja uskon, että suurimmalla osalla ihmisistä on tämä näkemisen taito olemassa. Olen vaan harjoitellut näitä neulejuttuja paljon 😊
Näiden Puttesukkien ohjehan löytyy täältä.
Lauantaitervehdyksin, Kikkajohanna
.png)
