Villit värjäyskekkerit

Autofiktiota.

Teimme tänään ystäväni kanssa jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Värjäsimme villalankoja. Kyllä, me taitamattomat. Eikä se tapahtunut perinteisesti liemiä takapihalla keittelemällä tai lasipurkkeihin purkittamalla, vaan ihan tavallisella mikroaaltouunilla pienessä keittiössäni.

Löysin pari päivää sitten kaapista lankojen värjäämiseen tarkoitettuja värejä ja halusin kokeilla niitä, kun tulin ne joskus hankkineeksi. Ystäväni kutsuin paikalle apuriksi. 

Kun ystäväni tuli, läppäsin ensimmäisen lankavyyhdin mikroon pyörimään, enkä päästänyt häntä keittiöön. Kun ystävä ihmetteli syytä, sanoin, että mikro voi räjähtää.

”Siis mikä mikro ja mikä räjähdys? Mitä sä olet taas keksinyt?”, sanoi ystävä ja yritti kurkkia keittiöön olkapääni yli.

Kerroin tohkeissani, että mikrossa on lankoja värjäytymässä ja että se voi räjähtää taivaan tuuliin minä hetkenä hyvänsä. Kun ystävä kuuli tästä, hän alkoi nauraa.

”Vai että räjähtää. Ootko sä tosissas?”, hän sanoi, ”ei kai lankaliikkeet myy asiakkaille mikrossa räjähtäviä värejä?”

”No voi se silti räjähtää, ei sitä voi tietää”, sanoin puolustellen ja asia kuulosti ystävän kommentin jälkeen järjettömältä jopa minusta.

En vakuuttunut kuitenkaan täysin ystävän kommentista, vaan odotin pelokkaana ajan kulumista. Jos mikro räjähtää, on se katastrofi. Koko keittiö värjäytyy sateenkaaren väriseksi katonrajaa myöten, saan hirmuiset korvausvaatimukset ja joudun muuttamaan telttaan.

Kun keittiöstä kuului viimein bling, kurkistin varovasti sinne. Hiippailin mikron luokse ja avasin luukun. Otin sieltä höyryävän lautasen ja laskin sen varovasti pöydälle. Sitten kumarruin otsa rypyssä lautasen ylle, nostin varovasti kuuman sekä epämääräisen värisen lankamytyn vedestä ja puristelin siitä ylimääräiset vedet pois.

Olin pahasti pettynyt. Niin pettynyt, että se pisti oikein vihaksi. Vaikka vääntelin ja kääntelin lankamyttyä, eivät sen epämääräiset värit muuttuneet voimakkaammiksi odotuksistani huolimatta. Kyllä niissä jotain värin tapaista oli, mutta en ollut varma mitä.

Yksi asia oli kuitenkin varma. En värjää lankoja enää koskaan, enkä ainakaan tällaisilla pilipalimehuväreillä. Ne eivät tartu lankoihin kiinni tai sitten tekniikassani on jotain pahasti vialla.

Kikkajohanna