Kerrankin oikeassa

On olemassa yksi puheenaihe jokakeväisen koirankakkakeskustelun lisäksi, joka herättää keskustelua tasan kaksi kertaa vuodessa. Puhun nyt kellojen siirtelystä. Toiset ovat tämän kellojen siirtelyn puolella, toiset vastaan ja kolmansille on yksi ja hailee, miten se kello tikittää.

Kuulun itse näihin kolmansiin henkilöihin. Tunti sinne tai tunti tänne, en juurikaan kiinnitä huomiota kuin siihen, että syksyllä on aamuisin pimeämpää, kun nousen ylös. Minun täytyy tunnustaa, että minulla on keittiössä kello, joka on näyttänyt samaa aikaa jo parin vuoden ajan. Se on aina 15.46 - tasan.

En ole jaksanut vaihtaa kelloon pattereita enkä siirrellä sen viisareita, ja tämä on varmasti laiskuuden huippu. Myönnän, että asia ärsyttää välillä, mutta toisaalta se on herättänyt myös paljon huvittunutta keskustelua ystäväpiirissä.

Kun luokseni on tullut ystäviä, niin jossain vaiheessa kahvipöydässä on huomio kiinnittynyt ikiaikaa näyttävään kellooni. Vieraat ovat kysyneet, että paljonkos se kello oikein on.

”Ai. Se on jo 15.46, täytyypä tästä lähteä”, sanoo vieras.

Joskus, vieraasta riippuen, minulla on suuri kiusaus olla korjaamatta asiaa ja antaa vieraan luulla, että kello on jo tosiaan 15.46 ja antaa hänen lähteä kotiin. Se olisi kätevä tapa päästä vieraasta nopeasti eroon. En ole kuitenkaan raaskinut tehdä niin, vaan kertonut totuuden.

Oli niin tai näin, asia on herättänyt paljon hyväntuulisuutta, ja ihmettelyä. Onpa joku ystävä tarjoutunut vaihtamaan kelloon patteritkin, mutta olen aina kieltäytynyt siitä. Olisihan se noloa, jos vieraat vaihtaisivat kelloonkin patterit.

Mutta hoi! Ei tämä kello aina ole väärässä! Se on kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa ajassa, tasan kello 15.46 ja klo 03.46. Riippuu ihan siitä,  kumpaan aikaan kelloon katsoo.

Nyt olen saanut vaihdettua kelloon patterit ja se näyttää oikeaa aikaa. Luulen, että seuraava keskustelu kahvipöydässä onkin se, kuinka kelloni voi olla kerrankin oikeassa.

Kikkajohanna

Tämä juttu on julkaistu myös Salon Klubitalon blogissa.