Potentiaalisen poikaystäväehdokkaan erikoinen ehdotus

Autofiktiota.

On lokakuun loppupuoli ja helteillä hellinyt kesä on vain mielessä häilyvä muisto. Istun olohuoneessa ja silmukat liukuvat nopeasti puikolta seuraavalle. Työn alla ovat uudet sukat. Sellaiset tuiki tavalliset perussukat, joihin neulon leveitä ja värikkäitä raitoja, kuten punaista, pinkkiä, vihreää, oranssia, turkoosia ja keltaista. 

Poikaystäväehdokkaani niitä pyysi, kun olin toissa päivänä hänen kanssaan treffeillä. Kyllä. Kävin kahvilla miehen kanssa, enkä edes karannut WC:stä pikkuikkunan kautta, kuten elokuvissa. Salainen päiväkahviseura tuo elämääni mukavaa vatsassa tuntuvaa kutkutusta, vaikka mitään suhdetta ei syntyisikään. 

Millainen tämä herra sitten oli? Sellainen vaalea, siniharmaasilmäinen, hoikka ja harvasanainen. Kun tyyppi kuuli, että neulon sukkia, hänen silmänsä kirkastuivat kuin sateen jälkeinen taivas, hän nojautui äkkiä kiinnostuneena puoleeni ja murisi matalalla viskibassollaan:

”Neuloisitko sä mullekin sukat? Sellaset raidalliset olis kivat.”

Minua komistuksen sukkatoive huvitti, sillä tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun minulta pyydettiin treffeillä jotain tällaista. Se oli tärskyilläni enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun mietin  sukkapyyntöä, tajusin jutun koomisuuden.

Jokainen kynnelle kykenevä mieskandi, jonka kanssa olen käynyt kahvilla, on pyytänyt sukkia ja olen neulonut ne, jos tyypissä on ollut edes hitunen materiaalia poikaystäväksi. Osaankin nykyään odottaa tärskyillä kysymystä ja ajattelen sen kuullessani, että voi ei, taasko?

Missä sitten tutustuin tähän kandidaattiin? Somessapa tietenkin ja tarkemmin sanottuna Facebookin Yksinäiset sinkut-ryhmässä. Siinä porukassa vallitsivat villin lännen lait ja meno oli niin hurjaa, että totesin "No thanks!" ja erosin sieltä seuraavana päivänä.

Tämä sinnikäs poikaystäväehdokas ehti tarttua siinä ajassa jotenkin matkaan. Hän ruinasi peräti kolme viikkoa päästäkseen kanssani kahville. Suostuin lopulta, koska mies vaikutti ihan fiksulta, mutta niinhän ne kaikki aina aluksi vaikuttavat.

Nyt deittikaverin sielu on kuopattu takapihalle. En aio tavata hyypiötä enää koskaan, saati sitten mennä hänen kanssaan kahville. Syynä tähän on se, että hän iski tavatessamme kimppuun takavasemmalta ja kyseli, lähtisinkö hänen kanssaan hotelliin vehtailemaan.

Kun suuni loksahti auki ällistyksestä, hän lisäsi, että haluaisi tavata viikonloppuisin luonani samoissa merkeissä ja että hänen vaimonsakin hyväksyy asian. Olisimme ystäviä kaikilla herkuilla. Hänellä oli kuulemma vaimokkeen kanssa avoin suhde. Avoinpa hyvinkin. Vastasin hänelle hölmistyneenä:

"Vai että ihan vehtailemaan viinin kera ja vaimokin vielä hyväksyy asian? Wau. Kuules setä. Tehdäänpä nyt niin, että herra menee sinne hotelliin vehtailemaan kenen kanssa haluaa ja minä menen kotiin." 

Sitten nousin ylös ja poistuin paikalta.

💖Kikkajohanna