Oli helmikuinen aamu, kun WhatsAppiin kilahti kaksi viestiä.
Ihmettelin ensin, kuka minulle laittaa siihen aikaan aamusta viestejä,
mutta jälkikasvuhan se. Tietenkin. Tytär lähetti minulle nallenpään kuvan pikku tyypperöisen paidasta ja kysyi, että suunnittelisinko siitä hänelle sukat. Jos oikein muistan, niin hän halusi niistä itselleen työsukat.
Olin salaa sanottuna tosi otettu siitä, että hän halusi neulomani sukat. Olen ollut nimittäin neulekiellossa, koska neuloin lapsille niin paljon sukkia, että he kuulemma hukkuivat niihin. Niin sain bännit. Yritin kiertääkin tuota kieltoa ja neuloa heille ovelana tumppuja, mutta he eivät menneet lankaan 😂
Niin otin Excelssonin esiin ja aloin piirrellä nallekarhun päitä, kuten ideakuvassa, eikä mennyt aikaakaan, kun kaaviot olivat jo valmiit ja aloitin neulomisen. Näistä nallekarhusukista tuli tosi söpöt, mutta ei kerrota kenellekään, että sanoin itse niin. On parempi, ettei kehuskele naapureille liikaa asioistaan 😄
Jos mietitte, että onpa Kikkajohannalla solakat sääret, niin ei, näissä kuvissa ei seikkaile mun leveät läpsyttimeni, niissä esiintyy hyvän ystäväni katseenkestävät rotusääret. Hän on meidän kesken mun virallinen jalkamallini ja ottaa kuvauskeikkoja vastaan 😉
…no ei kai…ei ota. Olen hänelle todella kiitollinen kaikesta avusta, jota olen saanut 💖
Tässäpä näiden nallekarhusukkien syntytarina lyhyesti. Suunnittelin sukat tosiaan jo joskus helmikuussa enkä muista niiden valmistumisesta tämän enempää. Ohje sukkiin löytyy Lankajengistä täältä.
Kikkajohanna
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti