Autofiktiota.
Minä mokasin. Kerta kaikkiaan mokasin, mutta enpä juuri kadu sitä. Olen rikkonut lupaukseni tämän kuun tiliotteen mukaan ja maksunsaajana näyttää olevan joku verkkokauppa. En tietenkään myönnä, että minulla on asian kanssa mitään tekemistä, mutta jäljet johtavat kuitenkin meikäläisen lompakolle.
Tilasin itselleni lankoja. Minä rontti, enkä aio perua tilausta, vaikka olen virallisesti lankalakossa. Kävi niin hassusti, että eksyin jotenkin ihan vahingossa netissä verkkokauppaan, jossa sattui olemaan lankoja tarjouksessa ja tilasin niitä jotenkin epähuomiossa itselleni.
Välttelen yleensä netin lankakauppoja ihan tarkoituksella,
koska minulle käy niissä aina samalla tavalla. Minun ei pidä ostaa sieltä
koskaan mitään, mutta jossain vaiheessa huomaan klikkailevani lankoja
ostoskoriin hullun lailla. Välillä tarkistan pankkitilin saldon ja laskeskelen,
monta kerää on vara vielä ostaa. Jos varaa on, jatkan tyytyväisenä shoppailua.
Rehellisesti sanottuna nautin shoppailusta. Verkkokaupassa on ihana tutkia erilaisia lankavaihtoehtoja ja niiden monipuolisia värikarttoja. Suosin lankamerkkejä, joista löytyy paljon eri sävyjä. Saatan viettää verkkokaupan sivuilla helposti tunnin sitä huomaamatta. Aika kuluu nopeasti langoista haaveillessa ja ostoksia suunnitellessa.
Kun olen valinnut lopulta huolella ja harkiten langat, siirryn
maksamaan ostokset. Täytän ensin yhteys- ja maksutiedot tarkasti ja painan
lopuksi vihreää Tilaa-nappia. Ai että mikä tunne se on! Se saa töppöset
pyörimään jaloissa!
Siinä vaiheessa, kun sähköpostiin kilahtaa odotettu tilausvahvistus
ja postipaketin seurantakoodi, olen onnellinen. Sitten vain odotan. Ja odotan. Ja
odotan. Joskus lähetys on perillä parissa päivässä, joskus menee viikko. Voit
vitsi se tunne, kun kannan lopulta kiihkeästi odotetun lankapaketin kotiin ja avaan
sen. On kuin joulu olisi tullut etukäteen!
Hipelöin lankoja kuin arvokkaita aarteita, tutkin jokaisen kerän tarkasti erikseen ja ihastelen niiden kauniita värejä. Sitten jätän kerät pöydälle viikoksi, kuten minulla on tapana tehdä ja kuvaan ne. Lopuksi teen niistä innoissani postauksen Instagramiin, kuinkas muutenkaan, ja jään kiinni lankalakon rikkomisesta.
Kikkajohanna
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti