Neule 2/2023
No heissan
Nyt ne on vihdoinkin valmiit, nämä Suomiaiheiset sukat. Tein
tuossa välillä jotain muuta ja nyt mä pusersin nämä sukat valmiiksi. Näistä
tuli tosi kivat. Oli tosi mukava neuloa pitkästä aikaa pelkkää sileää neuletta.
Mulla meni valehtelematta tuon jalkaterän neulomiseen vaan muutama hassu tunti.
On se ihanaa vaihtelua. Neuloa ihan yksiväristä perussukkaa,
vaikka näissä sukissa olikin varressa vähän kirjoneuletta. Mä olin jo melkein
unohtanut kuinka mukavaa perussukan neulominen on, kun mä neulon melkein aina
pelkkiä kirjoneuleita.
Puolensa kullakin
Se oli tosi rentouttavaa. Mun ei tarvinnut seurata mitään
kaavioita ja sitoa koko ajan langanjuoksuja tai laskea kuvioita. Kirjoneuleiden
neulominen on loppupeleissä aika hidasta. Nyt mä vaan neuloin ja neuloin ja
mulle jäi aikaa mietiskellä siinä samalla kaikkea muuta.
Kirjoneuleet on sellasia, että niihin täytyy keskittyä, jos
ei halua tehdä virheitä. Toisaalta sekin on tosi terapeuttista. Mulla ei ole
silloin aikaa murehtia elämää, kun mun täytyy keskittyä siihen mitä mä
teen. Ja kun mä suunnittelen omaa mallia, niin siihen täytyy keskittyä vielä
enemmän. Siinä ei jää aikaa suremiseen.
Taitaa olla tasapeli
Siksi se onkin niin hyvä asia mielelle. Ainakin mun mielelle
tekee tosi hyvää ajatella jotain ihan muuta ja kirjoneule mahdollistaa tämän. Musta
on tosi palkitsevaa nähdä, kun kuviot alkaa tulla esiin neuleesta jossain
vaiheessa. Siinä näkee sen oman käden jäljen ja se onnistumisen tunne vie
mennessään.
Perussukat on taas vähän toisella tavalla palkitsevia. Kun
mä neulon perussukkaa, niin mun mieli todellakin lepää, mutta toisella tavalla.
On tosi rauhottavaa, kun käsillä on jotain tuttua ja turvallista tekemistä ja
ajatukset voi vaellella vapaasti. Neulomiseen ei tarvi keskittyä silloin niin
tiiviisti. Ja kun mieli rauhottuu, niin kroppakin rauhottuu, tai toisinpäin.
Sellanen olo mulle näiden sukkien kanssa tuli. Hyvä olo. Hyvä olo ei ole mikään itsestäänselvyys kun sairastaa. Eikö sitä sanota niin, että elämässä oppii arvostamaan asioita usein sitten, kun ne menettää. Sitä ei pidä enää tiettyjä juttuja itsestäänselvyytenä. Sellanen kokemus mulla vähän on.
Kikkajohanna
Poromaiset Suomisukat
Koko 40-41
Puikot 3 mm
Lankoina Novita Nalle
Silmukoita jalkaterässä puikolla 14
Suunnittelija Mie ite
Ohje Ei ohjetta.
.png)
Näinhän se on, että hyvä olo ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, kun sairastaa, mutta onneksi on tämä kutominen/neulominen. Itse huomaan, että vaikka olisi kuinka kivulias ja tuskainen olo, jos onnistun uppoutumaan käsilläolevaan työhön, kroppakin unohtuu. Joskus silti täytyy oikein pakottaa ittensä neulomaan ja uskoa, että kyllä se tästä taas lähtee suttaantuun👍 Ja perusneule on parasta juurikin näissä tapauksissa, kun mikään muu ei suju❤️t. Irkku
VastaaPoistaKyllä, onneksi kutominen on olemassa! :) Se auttaa moneen vaivaan. Mulla tulee ajottain pitempiä taukoja etten mä saa neulottua, mutta sitten sitä mennään taas ja aika vauhdikkaasti :D Kun löytäisikin siihen jonkun tasapainon!
PoistaNo jep, tasapaino neuleissakin! Mulla täytyy melkein aina olla jokin helppo työ / aina oikein työ kaiken suunnittelun ja muiden vaikeiden töiden rinnalle :D Se vaan on jotenkin niin ihanan rentouttavaa kun saa vain neuloa ajattelematta sen kummempia ja sitten toisaalta on myös rentouttavaa suunnitella kuvioita ja neuloa niitä :)
VastaaPoistaKyllä, mun pitäisi löytää tuo tasapaino neulomiseen. Helppo työ kirjoneuletöiden rinnalle on oikein hyvä ajatus. Mä en taida vaan malttaa vaihtaa neuletyötä kesken kaiken, miettii hän :)
Poista