Hilipatihippaa ja hölöpatihei
Tänään kerron millainen ideapankki minulla on ja nyt varmaan
mietit, että hei, hetkonen, eikös tämä ollut aiheena myös viime postauksessa?
Ehei, ei ollut ei. Mainitsin silloin kuvapankista ja se on vähän eri asia kuin
ideapankki, ainakin mun pienessä neuleiden täyttämässä maailmassa.
Kuvapankkiin kokoan kuvia omista neuleista sekä muita ottamiani
kuvia, joita voi käyttää postauksissa. Koska. Omissa jutuissa saa käyttää vain
omia kuvia, paitsi jos on kysynyt luvan jonkin otoksen julkaisuun. Ideapankkiin
talletan taas kuvia kaikenlaisista ideoista, joihin törmään elämässä ja
somessa.
Minulla onkin kännykkä melkein aina käden ulottuvilla. Milloin tämä idea on joku lehdessä nähty herkullinen paitapuseron väriyhdistelmä ja milloin sukkamallin aihe, kuten ongenkoukku sekatavarakaupan hyllyllä, tai vaikka tavallinen meemi.
Siksi sanon varmaan, että idea sukkamalliin voi syntyä
melkein missä vaan. Kaupan kassalla tai hammaslääkärin vastaanottohuoneessa ja mitä
herkullisinta, keskellä sysimustaa yötä, kun kaikkialla on ihan hiljaista ja
minulla on aikaa ajatella.
Miksi sitten tallennan näitä kuvia niin kovasti kännykkään ja läppärille? Koska en muistaisi ideoita muuten. Kun näen kuvan, muistan, että ai tosiaan, tässä oli tosi nätti väriyhdistelmä tai että, tulipa tuosta kissan kuvasta mieleen, että täytyypä tehdä kissasukat.
Muistan asiat paremmin kuvina kuin paperille selitettynä
tekstinä. Jos kirjoitan muistiin sanan: pallurasukat, minulla ei ole muutaman
päivän päästä haisuakaan siitä, mitä sana tarkoittaa, mutta jos otan kuvan
palluroista, muistan idean heti.
Liekö se jotain valokuvamuistia, vai mitä lienee? Joka tapauksessa. Tässä lyhyesti selitettynä se, miksi kerään ideakuvia muistiin. Yritän kulkea ja elää tätä elämää silmät auki, sillä koskaan ei tiedä, minkä kulman takaa tupsahtaa se maailman paras idea.
Kikkajohanna
(Kuvissa idea ja kokeilu neulotusta taulusta kuuden vuoden takaa.)
.jpg)
_400x400.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti