Katastrofi kirjakaupassa

 Autofiktiivinen tarina.

Istun parhaillaan leppoisasti pienen kaksioni keittiössä ja kirjoitan, koska lupasin eilen hövelisti niin ja ostan itselleni siitä kiitokseksi neulekirjan. Kävin kuolaamassa neulekirjaa viime viikolla kirjakaupassa ja sain kannoilleni jostain syystä rotevan vartijan. Hän seurasi minua kaupassa ja tuijotti hyllyjen välistä tavallista tuimemmin, mitä teen. Siltä se ainakin tuntui. 

Aloin epäillä itseäni ja mietin hämmentyneenä, että mitä jos olenkin taskuvaras, mutta en tiedä siitä vain itse? Jospa olenkin noukkinut laukkuni pohjalle jotain kiellettyä ja yritän salakuljettaa sen nyt kirjakaupasta ulos? Kenties uuden kuulakärkikynän tai sydäntarrapaketin, ne kun ovat niin nättejä. Mistä sen tietää?

Ajattelin, että asia selviää vain yhdellä tavalla. Niin astelin rohkeasti kassalle silmiä muljautteleva vartija perässäni, avasin kassini reippaasti kassaneidin tarkastettavaksi ja sanoin: ”Tässä, jos haluat vilkaista.” Sitten hymyilin ystävällisesti. ”Juu kiitos”, sanoi myyjä ja hymyili takaisin. 

Ennen kuin myyjä kurkisti kassiin, vilkaisin sinne varmuuden vuoksi sivusilmällä ja nielaisin. Olin täysin vakuuttunut, että jään kiinni näpistyksestä. Arvaa huokasinko, kun kassista ei löytynyt lopulta kulunutta lompakkoa ja avattua karkkipussia kummempaa? Kyllä vaan. Elämäänsä ilmiselvästi kyllästynyt vartija näytti sen sijaan pettyneeltä ja lähti lampsimaan laiskasti seuraavan epäillyn perään. 

Koska mahdollinen varkaus vaivasi minua edelleen, mietin, että voi hemmetti. Mitä jos laukussa on sittenkin jotain ylimääräistä ja minun pitää mennä kaupan ovella olevan hälytysportin läpi. Mitä jos se alkaa hälyttää kovaäänisesti, kun astun sen ohi, se on nimittäin mahdollista? 

Virkaintoinen vartija nappaa minut kiinni, kiikuttaa tunkkaiseen takahuoneeseen ja tarkistaa kaikki kassit sekä pussit. Siinä sitä sitten ollaan. Törpön vartijan käsipuolessa. Saan ikuisen porttikiellon kauppaan, viidensadan euron sakot ja lopuksi vartija liimaa kasvokuvani pikaliimalla kaupan ikkunaan varoittavaksi esimerkiksi. Niin siinä varmasti käy. 

Kun kävelin lopulta varovasti portin luokse ja astuin epävarmasti sen läpi, se ei inahtanutkaan ja selvisin kaupasta ehjin nahoin ulos. Huokasin pitkään ja syvään. Mikä parasta, kuvani ei päätynyt kirjakaupan hälytysportin pieleen.

Kikkajohanna