Sukkien päättelyn sietämätön keveys

 

No heissan 😊 

Tiedätkö sen tunteen, kun löydät kaapistasi siivotessa uusia valmiita sukkia ja lapasia? 💖 Se on tosi mukava tunne, vai mitä 😊 No. Tiedätkö sitten sen tunteen, kun huomaat, ettei niitä ole päätelty? Minä tiedän. Se ei olekaan enää niin hauskaa. Näin minulle on kuitenkin käynyt  aika usein.

Olen niitä ihmisiä, jotka kyllä neulovat sukkia mielellään, mutta päättelevät ne vasta kun on pakko 😁 Se on homma, jonka jätän yleensä aina tekemättä. Heitän valmiit sukat vain komeroon talteen toisten valmiiden sukkien joukkoon. Sitten sukat unohtuvat sinne, enkä muista hetken päästä, että niitä olikaan 

Sitten. Eräänä kauniina päivänä, kun avaan komeron, löydän pussin joka on täynnä uusia sukkia ja lapasia 😮 Ihmettelen, kuinka olen unohtanut ne sinne ja mitä olenkaan neulonut. Niin tutkin pussia iloisena, kunnes teen lähes karmivan havainnon. Niitähän ei ole – päätelty.

Siinä vaiheessa päätän tarttua härkää sarvista ja laittaa sukat kuntoon 💪 Jotta operaatio olisi mahdollisimman tuskaton, istun välillä nojatuolissa, välillä keittiön tuolilla ja välillä läppärin äärellä ja yritän viihdyttää itseäni radiota tai äänikirjaa kuunnellen. No. Se on laiha lohtu. Minua kyllästyttää ja takamuskin on puuduksissa istumisesta.

Kahvikaan ei ole auttanut, vaikka olen juonut sitä tavallista enemmän. Niin päättelen ja päättelen ja kurkistelen välillä pussin pohjalle ja mietin, että eikö ne lopu ikinä 😓 Sitten rupean jo laskemaan jäljellä olevia pääteltäviä sukkia: Vielä seitsemän sukkaa…vielä viisi sukkaa…vielä kolme sukkaa…

Lopulta pussin pohja alkaa näkyä ja huokaan helpotuksesta. Kun on päätellyt sukkia ja lapasia jo 16 paria, sitä alkaa väkisinkin miettiä, että onko tässä mitään järkeä. Jättää tämä homma aina tekemättä 😎 Niin teen lupauksen, kuten joka kerta, että tästä eteenpäin päättelen sukat sitä mukaa kun niitä valmistuu.

Miten siinä sitten käy. No. Eräänä kauniina päivänä, kun avaan komeron, löydän taas pussin joka on täynnä uusia sukkia ja lapasia 😮 Ihmettelen, kuinka olen unohtanut ne sinne ja mitä olenkaan neulonut. Sitten teen sen karmivan havainnon. Niitä ei ole taaskaan päätelty.

Mitä opimme tästä. Minä en ainakaan yhtään mitään. Että palataanpa taas puolen vuoden päästä uudestaan asiaan päättelyurakan merkeissä 😁

Tarinoiden, Kikiliakii