Perintöpeittoprojekti
No heissan. Multa on jäänyt kertomatta sulle kokonaan tämän mökki -palan tarina ja se, mistä tämä idea sai alkunsa. Mutta eipä hätää, mä palaan nyt vaan ajassa kaksi vuotta taaksepäin siihen hetkeen, kun tämä ajatus syntyi. Mä yritän kertoa tämän asian nyt lyhyesti 😊
Eli. Mä mietiskelin kerran pari vuotta sitten, että mä haluaisin neuloa sellasen palapeiton, joka voisi periytyä sitten suvussa joskus eteenpäin. Peittoon mä halusin ikuistaa mun perheelle ja suvulle tärkeitä tapahtumia ja asioita, kuten lasten syntymät, ammatit, lastenlapset, häät ja niin edelleen.
Ensimmäinen pala
No. Mä en sitä asiaa kauan miettinyt, kun mulla oli jo eka pala suunniteltuna ja puikoilla. Tässä yllä onkin koko mun perintöpeittoprojektin eka pala. Se on tuollainen talvinen mökkimaisema. Syy, miksi mä halusin tehdä just tämän palan johtuu siitä, että mun suku on kotoisin pohjoisesta ja koska mä pidän talvesta. Musta on ihanaa, kun lumi narskuu jalkojen alla, pakkanen nipistelee poskia ja kaikkialla on ylettömästi vaan lunta.
Vuodenajat
Kun mä olin saanut sitten ekan palan valmiiksi, mä ajattelin, että mähän voisin laittaa muutkin vuodenajat peittoon mukaan. Mä tykkään nimittäin muistakin vuodenajoista, kuin vaan talvesta. Jokaisessa on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Niin tapahtui ja tässä yllä olevassa kuvassa on esillä nyt kaikki vuodenajat. Seuraavaksi mä rupesin sitten suunnittelemaan vähän henkilökohtaisempia paloja. Mä haluankin nostaa tässä muutaman palan esiin ihan erikseen ja kertoa niistä sulle vähän lisää 😊
Tässä yllä on kaivinkone -pala. Se on yksi mun ehdottomia lemppareita tässä perintöpeitossa tähän mennessä. Se on muisto mun pojasta ja aika moni varmaan arvaa jo miten 😊 Mä olen suunnitellut ja piirtänyt nämä kaikki perintöpeiton palat itse. Aiheet mä olen ammentanut tietysti meidän perheemme ja sukumme elämästä. Tästä palasta mä tykkään aivan erityisen paljon ja olen ehkä hiukan ylpeäkin siitä.
Aivan uskomattoman hieno idea ja aivan uskomattoman hienoja paloja. Siis WAU! Mulla on vaan yksivärisiä paloja (tällä hetkellä 33 kpl). Ajattelin joskus, että käytän jämälankoja niihin. Nyt ne on unohtuneet johonkin kaapinperälle. En oikein tiedä, tulisko niistä joku peitto. Kaikki on 7 veljestä langoista, samoilla silmukka- ja kerrosmäärillä ja ne on silti vähän erikokoisia..... saisko pingottamalla samankokoisiksi.... sitä olen miettinyt.
VastaaPoistaTämä sinun blogi jäi nyt seurattavaksi, on sen verran mielenkiintoinen :)
Voi kun ihana kuulla!! <3 Mullakin vaihtelee tuo neuletiheys aina välillä hiukan, kun vaihtaa puikot ja langat nyt vaikka ohuempiin, kuin mitä on viimeksi käyttänyt. Mä oon ajatellut että se tasottuu kyllä, kun palat viimeistelee kastelemalla ja pingottamalla ja ompelee vaan yhteen :) Kun niissä on kuitenkin samat silmukka- ja kerrosmäärät.
Poista